Viimeistä viedään

Viime viikolla käsiteltiin kuuro-sanan käyttöä lehdissä. Irlannissa, Skoteissa ja Englannin alueella isoista lehdistä löytyy vieläkin maininta "deaf and dumb" (kuuro ja tyhmä) jopa viimeisen 12kk ajalta. Onneksi nykyään harvemmin, mutta kyseinen termi on silti vielä käytössä. Tein pikaisen tarkistuksen Helsingin Sanomien nettisivuilta ja kirjoitin hakusanaksi "kuuro". Hakutulokseksi sain 1990-luvulta alkaen artikkeleita aina 2012 luvulle saakka. Yhteensä 110 uutista, joista suurin osa käsitteli säätä "sadekuuro". Myös sanonta "kuuroille korville" tuotti osumia. Loput hakutulokset liittyivät kuuroihin ja huomasinkin, että kuuromykkä-termiä löytyi vanhemmista teksteistä muutaman kerran. Mitä lähemmäksi tulimme nykypäivää, sitä vähemmän näkyi mykkä-sanaa. Hyvä Suomi!

Hei vaan vielä viimeisen kerran!

Ajattelin vielä kertoa näistä kurssien kokeista tai esseistä vähäsen. Eli millaiselta näyttää Irlannin vaihto-oppilaan työtaakka näin ihan loppuvuodesta.

Meillä oli opiskeltavana viisi kurssia. Mistään näistä ei varsinaisesti järjestetty kokeita; sen sijaan esseitä saimme kirjoitettavaksi ihan riittämiin. Esseet tuntuvatkin mukavammalle vaihtoehdolle, koska niitä rustatessa pystyy tarkistamaan englannin kielen sanoja. Yhteensä saimme 8 esseetä, joista viiden sanamäärän piti olla noin 2500 sanaa ja kolmeen riitti (onneksi) alle 1000 sanaa. Suomen opinnoista poiketen täällä esseiden minimi lähdemäärä oli yleensä 5, joissain esseissä 3. Esseiden lisäksi POD:issa oli kolme Internetissä suoritettavaa monivalintatestiä. ISL:ssä puolestaan piti viittoa kolme noin 3 minuutin mittaista videopätkää eri aiheista. Tuntuu että aika paljon nuo tehtävät painottuvat tähän loppuvuoteen, joten vielä riittää tekemistä. Onneksi deadlinet ovat vasta tammikuussa!

Tänään tosiaan oli viimeinen koulupäivä. ISL opettajamme, Chris, oli järjestänyt erilaisia pelejä ja leikkejä kolmeksi tunniksi. Maanantaina lähtee lento takaisin Suomeen ja sen myötä loppuu tämä vaihto-opiskeluaika ja samalla blogin pitäminen. Mukavaa on tietenkin ollut ja ainakin viittomakielen visuaalisuus sekä, yllättäen, huulilta lukeminen (täällä käytetään huuliota huomattavasti enemmän kuin Suomessa) ovat kehittyneet, puhumattakaan englanninkielentaidoista. Ei varmaan tulekaan yllätyksenä, että ehdottomasti kannattaa vaihtoon lähteä, jos kiinnostusta löytyy!

BSL sormiaakkoset

Kiitokset meidän britti-viittomakielen assistentillemme!

Naapurisaari

Tuli käytyä tuolla naapurisaarella Skottien puolella viime viikonloppuna. Tutustuttiin vanhaan kauniiseen Edinburghiin ja otettiin rennosti. Kaupungissa riittikin nähtävää sekä ihmeteltävää ja suosittelemmekin lämpimästi käymään Edinburghissa. Käytiin myös katsastamassa teatterissa Woman in Black kauhu-/jännitysnäytelmä, joka oli huippu. Kaikin puolin tekemistä riitti ja viikonloppu olikin ohjelmantäyteinen. Sopi loistavasti opintojen sekaan tämmöinen vierailu. Opittiin myös BSL sormiaakkoset! (Lisätään ne myöhemmin tänne blogiin.)

Joulumarkkinat

Täälläkin on kylmä!

ISL sijaisen opetukset ja marraskuun loppu

Viime viikon aikana tulikin paljon uutta sanastoa ISL:ssä, kun käytiin läpi kokkaus- ja ruokasanastoa, vaate- sekä shoppailusanastoa sekä terveys- ja sairassanastoa. Opiskelutavat ovat edelleen erilaiset pienryhmissä. Minun ryhmässäni jatketaan opiskelua viittomalla kameralla tunnin aihesanastoa, jonka jälkeen opettaja antaa palautetta kuinka korjata viittomista. Tämän jälkeen viitotaan uusiksi annettujen ohjeiden avulla ja lopuksi käydään ryhmässä läpi kaikkien tuotokset ja kaikki antavat toisilleen palautetta. Kaisan ryhmässä puolestaan harrastetaan vapaamuotoista keskustelua viittoen. Eli opetustavat eroavat melkoisesti.   

Sign Linguistics tunnilla pohdittiin mikä ero on eleillä ja viittomakielellä. Tarkastelimme myös stand up -esiintyjien esityksiä ja pohdimme millä tavalla he käyttävät viittomakielisiä elementtejä esitystensä aikana. Esiintyjät käyttivät mm. roolinvaihtoa esityksissään. Onkin mielenkiintoista pohtia missä viittomakieli alkaa ja ele loppuu.

Tässä linkki yhteen esitykseen. KLIK!

Deaf People and the Media –opintojaksolla on ollut myös mielenkiintoinen aihe, nimittäin kuurojen roolien näyttelijät elokuvissa. Viime tunnilla keskusteltiin siitä, pitäisikö kuuron roolia näyttelevän olla kuuro vai voiko kuuleva esittää kuuroa, mikä on huomattavasti yleisempää. 80-luvun lopulla kuurojen näyttelijöiden määrä näistä oli vain alle 10 %. Minun ensimmäinen ajatukseni oli, että ei kai sillä niin väliä ole, kunhan roolisuoritus vaan on uskottava. Eihän sitä ihmisen ulkonäöstä kuitenkaan näe päällepäin, onko hän kuuro vai kuuleva.

Opettajamme, John Bosco Conama, kuitenkin mainitsi asiaan liittyen muutamia aika hyviäkin näkökulmia, joita en ole ennen ajatellut. Ennen aikaan elokuvissa saatettiin asettaa vaikkapa valkoihoinen ihminen esittämään tummaihoista ajattelematta asiaa sen kummemmin. Hänen naamansa vain värjättiin tummemmaksi. Nykyään ei enää tulisi kuuloonkaan, että näin tehtäisiin, sillä eihän hahmo olisi millään tavoin uskottavan näköinen. Sen sijaan on aivan mahdollista, että englantilainen näyttelijä ottaa irlantilaisen hahmon roolin ja koettaa muuttaa puheensa vastaamaan Irlannin aksenttia. Suuri osa irlantilaisista ei kuitenkaan kuulemma arvosta tätä, koska yleensä aksentti ei ole autenttisen kuuloinen. Sama pätee kuuroihin hahmoihin: kysyessämme opettajalta, huomaako hän leffaa katsoessaan, onko näyttelijä kuuro vai kuuleva, vastaus oli naurahduksen kanssa, että kyllä, helposti. Kuulevat käyttävät varsinkin ilmeitä sekä katsetta eri tavalla. Huvittavaa on, että parhaassa tapauksessa kuuleva näyttelijä saattaa esimerkiksi katsoa muualle, kun hänelle viitotaan. Kuulevan esittäessä kuuroa hahmoa, tämä ei siis käyttäydy täysin kuten kuuro. Kuuro näyttelijä taas tietenkin takaisi sen aidon oloisen roolisuorituksen. Toisaalta suuri osa kuulevasta yleisöstä ei tätä varmastikaan huomaa. Tuosta aiheesta saisi varmaan paljon mielenkiintoista pohdintaa aikaan.

Eräs vähän tuosta aiheesta sivuun menevä huomio on se, että viittomakieltähän ei yleensä ole tekstitetty elokuvissa.  Ajattelin vaan mainita, että oletteko koskaan ajatelleet, kuinka huvittavaa on, kun joissain elokuvissa aina kuuron henkilön viittoessa kuuleva tulkkaa itselleen (=yleisölle) ääneen tämän viittomiset. (Näin esimerkiksi elokuvassa The Children of a Lesser God.) Olisipas hauska nähdä, kun joku tekisi näin oikeassa elämässä!

Not nyt se alkoi...

..nimittäin joulu.

Kilmainham sekä historiaa

Tänään käytiin katsastamassa Kilmainham Gaolin vankilamuseo. Tätä vanhaa vankilaa katsomaan pääsi opiskelija kahdella eurolla. Opas kierrätti meitä pitkin vankilan käytäviä katselemassa sellejä ja kertoi samalla vankilan ja Irlannin historiasta. Esimerkiksi kerrottiin ihmisistä, jotka olivat poliittisia vankeja Irlannin itsenäistymistä edeltävänä aikana. Lisäksi opas kertoi, että tuomiot, joita ihmiset saivat, saattoivat vaihdella paljonkin. Eräs nainen, joka varasti vaatteita, tuomittiin vankilaan puoleksi vuodeksi. Toinen vastaavan rikoksen tehnyt lähetettiin vangiksi Australiaan seitsemäksi vuodeksi. Yksi nuorimmista Kilmainhamin vangeista oli 5-vuotias poika, joka oli varastanut metallisen renkaan. Vankilassa oli kaksi siipeä: vanhempi ja uudempi. Vanhat sellit olivat pieniä ja pimeitä, kun taas uusi puoli oli rakennettu tilavaksi halliksi, jossa seinillä kiersi sellejä kolmessa kerroksessa. Katossa oli suuri ikkuna, josta auringonvaloa pääsi sisään, sillä valolla ajateltiin olevan hyvä vaikutus vankeihin. Mielenkiintoinen reissu ja täältä jäi paljonkin historiaa oikeasti muistiin hyvän oppaan takia.

Tänään opittiin myös koulussa mielenkiintoista historiaa Irlannin viittomakielestä. Alunperin kaksi nunnaa kera kahden tytön lähti Ranskaan opiskelemaan siellä käytettyä tapaa opettaa viittomakieltä, joka oli enemmän viitottua puhetta kuin viittomakieltä. Tämän opin he toivat Irlantiin ja perustivat kuurojen tyttöjen koulun St. Maryn. Noin 10-vuotta myöhemmin perustettiin vastaava koulu pojille, St. Joseph. Koulun opettajat tuumasivat, että pojille pitää saada miehekkäämmät viittomat. Seurauksena oli kaksi erilaista viittomakieltä, jotka eivät kohdanneet sillä tytöt ja pojat eivät saaneet viittoa keskenään. Tänäkin päivänä viittomilla on historiansa ja viittomat mielletään sukupuolijakauman mukaisesti, mutta osa viittomista on yhteisessä käytössä. Mm. viikonpäivät voidaan viittoa joko miesten tai naisten tavalla. Mikäli miehiä sekä naisia on viittomassa samassa porukassa, muuttavat naiset usein viittomiansa miesten suosimiksi viittomiksi. Naisten viittoessa keskenään he jättävät yleensä miesviittomat pois. Mielenkiintoisena yksityiskohtana: kuurot homoseksuaalit ovat omaksuneet naisten viittomatyylin omakseen.

Irlantilaisessa viittomakielessä on paljon viittomia, jotka ovat sormisaakkosalkuisia, koska ajateltiin, että kuulevien on täten helpompi oppia viittomakieltä. Näin sormiaakkosalkuisia viittomia muodostui iso määrä irlantilaiseen viittomakieleen.

Linkki vankilan sivustolle (klik)

Vankilan sisäpihalla turistiryhmän mukana

Vanhoja sellejä

Uusi puoli

Kirjastoja ja kulttuuria

Tällä viikolla, tai tarkemmin sanoen viime viikolla, tuli käytyä koulun kirjastossa etsimässä esseetä varten lähdemateriaalia. Tämä kirjaston käyttö oli kohtalaisen sekava kokemus etenkin kun vertaa kokemukseen Kuopion koulun kirjastolla. Kuopiossa kun on helppo kävellä sisään, etsiä kirjoja, pyytää apua henkilökunnalta jne. Täällä puolestaan kirjasto on VALTAVA. Kirjasto on jaettu eri osiin ja kerroksiakin löytyy useampia. Kirjat puolestaan ovat hyllyillä, mutta osa kirjoista on varastossa. Nämä varastokirjat pitää erikseen tilata netin kautta ja niiden saamisessa kestää noin 3-4h. Mikäli tämän tilauksen tekee iltapäivästä, saa kirjansa vasta seuraavana päivänä. Sähköpostiin tulee ilmoitus: kirjasi on haettavissa (paikasta, jonka itse voi tilatessa valita, eli jokin kirjaston palvelutiskeistä) ja mukaan pitää ottaa koodi, jolla kirjan saa. Sitten koodi annetaan työntekijälle, joka hakee kirjan ja sitten ilmoittaa, että voit hakea kirjasi. Tämän jälkeen kirjan käyttö onkin sallittua kirjaston tiloissa, kotiin sitä ei saa ottaa. Onneksi kirjastolla on monia työskentelytiloja ja huoneita, joissa ihmiset työskentelevätkin äänettä keskittyneinä. Kirjan palauttaminen puolestaan tapahtuu johonkin laatikkoon, jota en koskaan löytänyt. Minua neuvottiin pudottamaan kirja laatikkoon, mutta laatikko, jonka löysin, ei ollut palautuslaatikko. Kovin sekavaa touhua siis. Suurin osa materiaalista löytyy internetistä sähköisenä materiaalina.

Trinityn alueella on myös nähtävyydeksi tarkoitettu vanha kirjasto Book of Kells. Kyseinen nähtävyys on ehdottomasti käymisen arvoinen ja lipun hinta on n. 10€. Kyseisessä kirjastossa näkee mm. kuinka vanha kirja Book of Kells on valmistettu. Suosittelen ehdottomasti tarkastamaan ko. kirjaston!

Book of Kells Wiki
Book of Kells kotisivut

Nyt viikonlopun aikana meille tuli vieraita Suomesta sekä Edinburghista! Onneksi olikin lukuviikko takana, viikonloppu meni nimittäin tosi nopeasti ohi, mukavaa kun oli. Höpöttelyn lisäksi ehdittiin käydä katsastamassa Dublinin vahamuseo, joka piti sisällään mm. erilaisia irlantilaisia ja kansainvälisiä kuuluisuuksia, satuhahmoja sekä Irlannin historiallisia hahmoja. Samalla saatiin siis pikainen katsaus Irlannin historiaan. Book of Kells -kirjaston Antti jo mainitsikin ja sen lisäksi teimme vielä matkan Dalkeyyn. Dalkeyn kukkuloille päädyttiin vasta pimeän aikaan, mutta se ei haitannut ollenkaan, sillä oli vaihteeksi kivaa katsella maisemia ja kaupungin kimmellystä yöllä. Nyt tulevan viikon aikana saadaan vielä olla oppaana toiselle kavereista, joka jää tänne koko viikoksi kylään.

Vahamuseon edestä

Vahamuseosta

Dalkeyn maisemia

Ja lisäksi valokuvaamista Dalkeyssa:

Opiskelua sekä halloween

Hei vaan taas!

Pari viikkoa ahkeraa opiskelua takana! Seuraava viikko onkin lukuviikko, eli koulua ei ole: ainakaan kontaktiopetuksen osalta. Tekemistä kuitenkin löytynee ihan riittämiin itsenäisten tehtävien merkeissä. Nyt saadaan ruveta ihmettelemään, kuinka esseiden kirjoittaminen englannin kielellä sujuu! Pari pientä tehtävää ollaan jo tehtykin ja ihmetelty erilaista lähteiden merkitsemistapaa. Ainakaan tähän mennessä vieraalla kielellä kirjoittaminen ei ole tuottanut sen suurempia ongelmia.

Viime viikoista sen verran, että nyt kun apuopettajat ovat vaihtuneet, viittomakielen tunteihin on tullut mukavaa vaihtelua. On kiva huomata, että myös nämä apuopettajat ovat kehittyneet tässä syksyn aikana meitä opettaessa. Lisäksi Carmel-opettaja on kuukauden poissa, joten vaihtelua on tullut myös sijaisten myötä.

Kohta ei oo enää lehtiä

Viime keskiviikkona täällä vietettiin Halloweenia, joka on Irlannissa huomattavasti isompi juhla, kuin Suomessa. Halloween iltana kaduilla kulkikin paljon naamiaisiin suunnistavia lapsia ja toki myös vähän vanhempaakin pukeutunutta porukkaa. Lisäksi näkyi ilotulitteita ja taivaalle kohoavia paperisia lyhtyjä. Ja toki kaikki kaupat ja ikkunat sekä jossain määrin myös pihat olivat aivan täynnä Halloweeniin liittyvää tavaraa ja krääsää. Kaiken kaikkiaan hauskaa seurattavaa siis.

Hauskaa vaihtelua Irkkuolemiseen saatiin myös viime viikonloppuna, kun Antin äiti ja sisko ilmaantuivat tänne lomailemaan ja meitä tapaamaan. Nopeasti meni aika kaupunkia kierrellessä sekä shoppaillessa. Hirmu mukavaa kun täällä käy tuttuja Suomesta. Nyt sitten odotellaan seuraavia vieraita ensi viikonlopuksi.

Ellu tutustuu Irlantiin.

Hevoskärryllä matka taittuu.

Kuurojen kylä

Toinen mielenkiintoinen vierailukohde viime viikolla oli Dublinissa sijaitseva kuurojen kylä. Sinne matkustettiin luokkalaisten kanssa katselemaan hieman ympärillemme sekä kahvittelemaan. Lisäksi tapasimme naisen, joka kertoi meille hieman tulkin työstä Irlannissa. Eräs asia, joka jäi mieleen, oli se, että täällä oppilaita kannustetaan lähtemään nyt heti ajoissa tekemään vapaaehtoistyötä tai kiertelemään erilaisiin kuurojen tapahtumiin. Tämä siksi, että myöhemmin työelämässä he kilpailevat jo monta vuotta työskennelleiden taitavien tulkkien kanssa. Kun myöhemmin asiakkaat miettivät, minkä tulkin tilaisivat, on paremmat mahdollisuudet päästä kiinni työelämään, jos on jo tuttu kasvo kuurojen yhteisössä.

Kylää on alettu rakentamaan kahden kuurojen koulun, tyttöjen St. Maryn sekä poikien St. Josephin, lähelle. Näillä kouluilla on ollut vaikutusta siihen, kuinka Irlannin viittomakieli on kehittynyt. Koulujen oppilailla ei nimittäin ole aiemmin ollut lupaa tavata toisiaan, joten molemmissa oppilaitoksissa viittomakieli on kehittynyt hieman erilailla. Nykyään ISL:ssä onkin viittomia, jotka mielletään joko naisten tai miesten viittomiksi.

Linkki kuurojen kylän sivuille:

http://www.deafvillageireland.ie/

Viime viikolla eräs opettajistamme, John Bosco Conama, palasi töihin ja viikko olikin tosi mielenkiintoinen! Johnin tunneilla käydään asioita läpi luennoimisen lisäksi paljon keskustelemalla. Mukavaa varsinkin kun aiheet ovat niin mielenkiintoisia (kuten kuurot ja media sekä näkökulmia kuurouteen).

Lisäksi: juuri kun pääsin kertomasta, että pienryhmien opettajat eivät ole vaihtuneet, viittomakielen opettaja Carmel kertoi meille, että ensi viikosta lähtien apuopettajat vaihtavat ryhmiä! Hyvä juttu! Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Sencity

Tänään tuli käytyä koulun jälkeen Sencity nimisessä tapahtumassa. Ideana on järjestää kuuroille oma "disco", jossa muillekin aisteille tulee käyttöä. Kävimme tarkastamassa paikan ja siellä oli mukavaa. Ilmassa leijaili höyryä jossa oli tuoksua. Paikalla oli myös erilaisia pisteitä, joissa sai aisteille tekemistä kuten tuoksutesti. Tässä testissä piti yrittää löytää saman hajuiset kortit korttikasasta. 

Paikalla oli myös viittomakielistä karaokea, johonka osallistuin suomalaista viittomakieltä viittoen. Ruokapisteeltä löytyi esim. muffinseja, joihin sai oman maun mukaan laittaa erilaisia täytteitä. 

Oli kiva päästä kokeilemaan "kentällä" omia taitoja viittomisen kanssa. Juuri ennen kuin lähdimme pois tapasimme paikallisen kuuron miehen, joka viittoi kovasti meidän kanssa. Olikin mielekästä huomata, että näinkin vähän opiskelun jälkeen pystyi viittomaan mm. viittomakielestä, vaihto-opiskelusta ja Suomesta.

Niin ja tapahtumahan oli tämmöinen ennakkotapahtuma.  Helmikuun 9. päivä 2013 on sitten virallinen Sencity juhla, jolloin paikalla on myös tanssilattia, joka värähtelee musiikin tahdissa. Samaten erilaiset valot välkkyvät tahdissa mukana. Harmi, ettei olla täällä silloin enää.

Muffinin tuunausta

Aikeissa viittoa karaokea. The Cranberries - Zombie

Kolmosviikkotunnelmointi

Kolme viikkoa opiskelua takana jo. Ja yhteensä kuukausi Irlannissa. Pikkuhiljaa alkaa tuntua, että elämä täällä on enemmän arkea, ei enää niin uutta ja ihmeellistä. Sen verran on jo ehtinyt kotoutua. Lähialueet ovat jo tuttuja eikä englannin kieltä välillä edes huomaa. Muutamiin luokkalaisiinkin on ehtinyt jo tutustua paremmin mm. jäätelön ja keksien parissa. Voisi varmaan olla pikkuhiljaa turvallista sanoa, että itse skippasin aika hyvin sen kuuluisan kulttuurishokin. Liekö syynä ollut Suomen ja Irlannin samantyyppiset kulttuurit sekä suomalainen kämppis.

Viikonloppu on taas mennyt rennoissa merkeissä kuten viikkokin. ISL:n tunneilla ollaan opiskeltu paikantamista: viitottu pöydillä ja hyllyillä olevien tavaroiden paikkoja sekä annettu ohjeita, missä on mikäkin huone koulurakennuksessa. Huomenna siirrytään takaisin normaaliin lukujärjestykseen eli yksi opettajistamme palaa takaisin kouluun ja päästään opiskelemaan enemmän teoreettisia ja keskustelupohjaisia kursseja.

Viittomakielen opiskelemisesta pienryhmissä voisi mainita vielä jotakin. Huomasimme Antin kanssa, että koska pienryhmien opettajat eivät vaihdu, ryhmien oppilaat saavat erityylistä opetusta. Minun ryhmässäni keskustellaan paljon enemmän vapaamuotoisesti viittomakielellä, kun taas Antin ryhmässä käydään enemmän läpi ennalta määrättyjä harjoituksia. Keskustelevalla opetustyylillä oppii paremmin käyttämään kieltä monissa eri tilanteissa, olemmekin oppineet siinä sivussa monia viittomia, jotka eivät liity tuntien aiheeseen. Antin ryhmä oppii ehkä perusteellisemmin tehtäviin tarvittavat viittomat ja rakenteet, mutta näitähän voisi kerrata omalla ajallakin. Pienet ryhmät ovat ideana hyvä, mutta toimivampaa olisi, jos apuopettajat kiertäisivät eri ryhmissä, näin kaikki pääsisivät näkemään erilaista viittomista opettajiltamme ja opetuksen taso ja tyyli olisi kaikille tasaisesti sama.

Guinness Storehouse

Tänään käytiin Guinness-oluttehtaalla kera muiden vaihto-opiskelijoiden. Tämän reissun järjesti DUISS society eli vaihtareiden opiskelijajärjestö. Tehtaalla sai tutustua Guinness-oluen valmistamiseen ja historiaan viidessä kerroksessa. Seitsemännessä kerroksessa sijaitsevassa Gravity Barissa sai sitten nautiskella lasillisen ko. olutta. Gravity Bar on pyöreä huone, jonka seinä on yhtä ikkunaa.

Sisäänkäynnin liepeillä

I agree, black is beautiful

Maisemaa Gravity baarista

Moussakaa

Vinkki kaikille tuleville vaihto-opiskelijoille:

Jos joskus sattuu käymään niin, että päädytte asumaan sellaiseen kämppään, jossa ei ole hellaa (niin kuin eräille Irlannin asukeille sattui tapahtumaan), mikrokokkaaminen näyttää toimivan yllättävän hyvin.

Tänään lähdettiin kokeilemaan kasvismoussakaa mikroversiona miettien, että mitenkähän mahtaa tällainen ruuanvalmistustapa toimia. Tulokseksi saatiin jopa oikeasti hyvää ruokaa. Antin siskon lähettämistä mikro-kokkauskirjoista on siis hyötyä; ei tarvitse seuraavaa kolmea kuukautta elää salaatilla ja nuudeleilla, jes! Kiitoksia meistä huolehtivalle siskolle.

Elina-tädin reseptikirja

Parempaa, kuin miltä näyttää. Onneksi.

Opintoviikko nro. 2

Tämän viikon tunnelmat ovat olleet kevyet, koska yksi opettaja on pois kahden viikon ajan. Tämän seurauksena osa tunneista on peruttu ja jäljelle jää vain ISL tunnit maanantaille, keskiviikolle, perjantaille sekä Sign Linguistics tunnit torstaille. Yhteensä 11h opiskelua.

 

Opettajan poissaolon vuoksi itsenäistä työskentelyä on luvassa ja se sisältää mm. kurssimateriaalin lukemista netistä tai papereilta. Lisäksi Deaf People and Media -kurssiin kuuluu elokuvien katsominen ja meillä onkin neljä DVD:tä täällä työn alla. Kuurous ja viittomakieli liittyvät elokuvien tapahtumiin enemmän tai vähemmän. 

Irlantilaisen viittomakielen kurssilla saimme tehtävän, jossa pitää esitellä itsensä. Ohjeistus sisältää 10 kohtaa (nimi, opiskelijanumero, kotiosoite, syntymäpäivä, syntymäpaikka, puhelinnumero, sähköpostiosoite, uskonto, siviilisääty, perhe), jotka pitää viittoa sujuvasti. Tämä on osa ISL opiskelijoiden portfoliota. Tehtävän palautus on ensi viikolla. Pitikös meidän Suomessa osata viittoa tuommoinen lista sujuvasti tokan viikon opintojen jälkeen?

Tapasimme myös tällä viikolla koulussa ruotsalaisen kuuron ja hänen kanssaan oli mukava viittoa. Viittomista oli helppo ymmärtää ja tuottaa, koska Suomen ja Ruotsin viittomakielen erot eivät ole kovin suuret. Moni viittoma oli sama, ja tyyli, jolla viitotaan oli hyvin samankaltainen. 

Howth

Tämän päivän matkakohteena oli Howth-niminen kylä noin 15 km ja puolisen tuntia Dublinista pohjoiseen. Kuultiin paikasta Lorraine-opettajalta, joka suositteli käymään katsomassa hienoja näkymiä sekä katsastamaan paikan kalaravintolat. Hyvää ruokaa, satama- ja metsämaisemia, linna sekä kahvia ja höpöttämistä. Mukavaa, kun Dublinista pääsee niin nopeasti matkustamaan monenlaisiin pienempiin paikkoihin. Lähijunalinja Dart on aika verrattavissa busseihin Suomessa; yhteen suuntaan pääsee matkustamaan 2,5€ ja edestakaisin 4,70€.

Tällainen paikka

Octopussy's seafood tapas oli erinomainen ravintola

Ireland's Eye

Jamie's cafe

Viikkotunnelmia

Tämän viikonlopun saldo: pitkään nukkumista, lukemista, pelailua, syömistä (suklaakeksejä!) sekä yleistä laiskottelua. Mukavaa vastapainoa opiskelulle siis. Ensimmäinen kunnon kouluviikko meni nopeasti, eikä meillä mahdottoman paljon tunteja ollutkaan. Silti huomaa, että englannin kuunteleminen sekä kokonaan uuden kielen opiskeleminen vaativat energiaa. Hauskaa on, että nyt jo alkaa huomata englannin ymmärtämisen kehittyneen huimasti.

Nyt tiivistetysti oikean opiskeluviikon sisältö: opiskelemme Kaisan kanssa viidellä eri kurssilla. Näitä kursseja ovat ISL (irlantilainen viittomakieli), POD (perspectives on deafness), Working with Deaf community, Sign linguistics sekä Deaf people and the media. Näistä viidestä kurssista kolmea opiskellaan ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoiden kanssa (POD, ISL, Sign Linguistics), Working with Deaf communitya toisen vuosikurssin opiskelijoiden kanssa ja Deaf people and the media opinnot suoritetaan kolmosten kanssa. Kolmannen vuosikurssin opiskelijat eivät tarvitsisi tulkkia, mutta minä ja Kaisa tarvitsemme, joten tulkki on paikalla. Ykköset ja kakkoset tarvitsevat tulkkia jos kyseessä on teoriatunti ja opettaja on kuuro. Tulkin käyttö onkin mukavaa, koska silloin ryhmäkeskustelut luokassa sujuvat erinomaisesti. 

Opettajamme ovat Lorraine, John sekä Carmel. Lorraine opettaa kielitieteitä, John kolmea kurssia (POD, Working with Deaf community, Deaf people and the media) ja Carmel ISL:ää. John ja Carmel ovat kuuroja.

Meillä on nyt kokemusta kahdesta eri tulkista ja molemmat ovat olleet todella taitavia. Kumpainenkin tulkki on kysynyt aina meiltä pysymmekö mukana ja muuttanut omaa tulkettaan mahdollisimman selväksi, jättäen pois vaikeat englannintermit sekä iirin-kieleen pohjautuvat sanat. Lisäksi toisen tulkin kanssa on tullut höpöteltyä mm. musiikista ja elokuvista. Tällä hetkellä erittäin positiivinen mielikuva molemmista tulkeista.

Viittomakielen opiskelusta: 

Täällä Irlannissa lähdetään opettelemaan kieltä ihan eri tavalla kuin miten me aloitettiin Kuopiossa. Ensimmäisenä vuotena me lähdettiin liikkeelle ihan perusasioista: kuinka viitotaan moi ja näkemiin, kysymyssanat tai kuinka kuvaillaan eleillä jotain asiaa. Täällä oletetaan, että opiskelijat osaavat poimia viittomia opettajien viittomisen seasta. Toki joitain perusasioita opetetaan, mutta esimerkiksi viikonpäivät ja numerot (jotka muuten on aivan erilaisia kuin suomalaisessa viittomakielessä ja joita oli aluksi tosi hankala tajuta…) pitää itse tajuta huulion sekä kontekstin perusteella tai kysellä ne jo osaavilta oppilailta.

Itse ajattelen, että kummassakin tavassa on puolensa. Täällä pitää oivaltaa enemmän itse, jolloin ainakin minulle jäävät asiat päähän paremmin. Hyvä juttu on, että olen oppinut täällä jo nyt kiinnittämään enemmän huomiota huulioon, pakko kun on. Jotkut asiat voisi kuitenkin tehdä huomattavasti helpommin tai järkevämmin: esimerkiksi ennen kuin kehotetaan kertomaan, minä päivänä on syntynyt, olisi ihan mukavaa tietää numeroiden viittomat! Tuntuu, että meillä oli ekana vuonna paljon pehmeämpi hyppäys viittomisen maailmaan.

Täällä erona on myös se, että heti toisella viittomakielen tunnilla päästiin viittomaan kameralle. Lisäksi meillä on, apuopettajat mukaan luettuna, neljä kuuroa opettajaa ISL:n tunneilla.

Itse viittomakielikin eroaa jonkin verran SVK:sta. Tähän mennessä on selkeästi huomannut jo, että Irlantilaisessa viittomakielessä käytetään paljon sormiaakkosia viittomien käsimuotoina, mutta myös lyhyet sanat sormitetaan usein. Kummaa! Yritin kysellä muutamaltakin kuurolta viittomaa sanalle city, mutta vastaukseksi sain aina sormituksen ja olankohautuksen: niin lyhyt sana, kyllähän sen voi sormittaa. Meille aloittelijoille on myös korostettu, että huulion pitää olla tarpeeksi selkeä ja joissain tapauksissa jopa koko sanan mittainen. Esimerkiksi kuukausia viitottaessa sormitetaan alkukirjaimet, mutta huuliossa on koko sana: september = S-E-P-T + huuliossa: september.

Jep, tällaisia eroja jäi nyt päällimmäiseksi mieleen. Katsotaan mitä tuleman pitää myöhemmin.

Arthur's Day

27.9. vietettiin Arthur's Day:ta täällä Irlannissa. Arthur Guinness loi kuuluisan Guinness-oluen ja ihmiset kerääntyivätkin pubeihin ja ravintoloihin kohottamaan maljaa miehen muistolle. Moni pubi ja ravintola tarjosi live-musiikkia ja väenpaljous oli mieletön.

Edit: Viiton eilen, mutta koska olin laiska enkä jaksanut ladata videota blogiin ajoissa tulee pieni väärinkäsitys ajankohdasta. Sorry.

http://www.guinness.com/en-ie/arthursday/index.html

Irlantilaista viittomakieltä

Ensimmäinen koulupäivä – Done!

Samaten nyt on koettu Irlannissa ensimmäinen päivä, jolloin oikeasti satoi. Itsehän unohdin paremmat kengät kotiin, joten kävelin tämän päivän kangaskengillä lätäköissä.

Jep, tämän päivän lukujärjestykseen tosiaan kuului kolme tuntia irlantilaista viittomakieltä. Ensimmäinen tunti kattoi teoriaa, mutta sen jälkeen päästiin viittomaan pariksi tunniksi. Hirmu kivaa! Carmel-opettajan lisäksi tunneilla oli mukana kolme muutakin kuuroa: neljännen vuoden opiskelijoita, jotka toimivat apuopettajina. Luokka jaettiin pienempiin ryhmiin ja niissä sitten opeteltiin perusviittomia ja viittomakielen alkeita. Käytiin läpi esimerkiksi itsensä esitteleminen sekä perheenjäseniä. Oli hauska huomata, miten helppoa uusien viittomien omaksuminen on nykyään verrattuna vasta-alkajiin. Kai sitä on parin vuoden aikana ehtinyt tässäkin asiassa kehittyä melko lailla.

Tästä videosta löytyy irlantilaiset sormiaakkoset + Antti esittelee itsensä ISL:llä: nimensä, mistä on kotoisin, asuinpaikan, syntymäajan sekä sisarukset.

Meeting with Carmel

Trinityssä voi opiskella viittomakieltä Deaf Studies nimikkeen alla. Deaf Studies opintoihin kuuluu kaikkea viittomakielestä tulkkaukseen ja kuurojen kulttuuriin. Kyseinen rakennus, jossa deaf studies opintoja voi opiskella, on erillään Trinity Collegen rakennuksista ja pihasta.

Viime keskiviikkona menimme Kaisan kanssa ensimmäistä kertaa kyseiselle rakennukselle, jossa meillä oli tapaaminen lehtori Carmelin kanssa. Tarkoitus oli keskustella meidän viittomakielen taitotasostamme ja osaamisestamme. Menimme paikalle ja etsimme oven, jossa oli Carmelin nimi ja hetken odottelimme koputettuamme oveen, kun yhtäkkiä nainen käveli käytävällä meitä kohti ja viittoi meille jotain. Siinä selvisi, että kyseessä oli Carmel ja että hän olikin kuuro opettaja. Ei muuta kuin kommunikoimaan.

Menimme Carmelin huoneeseen ja aloitimme keskustelut. Ainoa yhteinen kieli oli kirjoitettu englanti, mutta pian kommunikointi alkoi sujua ja kun lehtori antoi meille irlantilaiset sormiaakkoset eteemme, alkoi keskustelu sujua entistä paremmin. Lopulta saimme selville lukujärjestykset ja milloinka opiskelu alkaa sekä mitä kursseja meillä tulee olemaan.

Tämän jälkeen osallistuimme ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoiden kanssa luennolle, jossa käytiin läpi lähdetekstien käyttöä, mikä meille olikin jo tuttua. Paikalla oli tulkki, joka tulkkasi englannin kielelle opettajan viittomiset.

Ensi maanantaina alkavat sitten opinnot, joten ei muuta kuin harjoittelemaan sormiaakkosia!

Piknik

Käväistiin Dalkeyssa (Salthill & Monkstown pysäkin kautta) retkeilemässä jenkkiläisen Robin kanssa. Haettiin kaupasta eväät messiin ja kiivettiin näköalapaikoille. Aika hienot näkymät.

"Suurkaupungissa vietetyn viikon jälkeen oli kyllä aika tosi jees päästä katselemaan muita paikkoja ja kävelemään luonnon helmaan. Noin puolen tunnin junamatkan päässä keskustasta löytyy ihan uskomattoman hienoja metsä- ja merimaisemia. Hirmu virkistävää päästä välillä piknikille meren rantaan ja kiipeilemään puihin ja kukkuloille." -Kaisa-

Mursu junassa

Killiney Hill Park

Trinitystä

Täytyy sanoa, että täältä olisi ihan järjettömän paljon kerrottavaa. Kaikkea ei ehdi kirjoittaa mitenkään, mutta yksi asia, josta näin viikon jälkeen alkaa olla jo korkea aika kertoa jotain, on meidän koulu.

Ensimmäinen asia, mitä siitä voi sanoa on, että se on iso, jättimäinen ja aivan valtava. Koko paikka koostuu monesta eri rakennuksesta ja opiskelijoita on 16000. Meitä vaihto-opiskelijoitakin oli yhteensä parisensataa, joten onhan tämä aika mukava harppaus Kuopion kampukselta metsän keskeltä!

Bell Tower

Ensimmäisen viikon aikana meillä on ollut muutamia tapaamisia ja tunteja orientoitumisen merkeissä. Ollaan ehditty tutustua koulun alueeseen (josta aluksi tuli mieleen labyrintti) ja kuultu käytännön asioita Irlannissa opiskelusta sekä paikan  kulttuurista sekä ihmisistä. Vaikka tämän orientoitumisviikon aikana ei hirveästi mitään maata mullistavaa asiaa ole tullut ilmi, on silti ollut todella hyödyllistä olla mukana kaikessa tekemisessä. Yksi käytännön hyöty on, että tässä on ehtinyt jo tutustua moneen ihmiseen. Löysimme jopa pari muuta suomalaista vaihto-opiskelijaa kaikkien ranskalaisten, espanjalaisten, saksalaisten ja italialaisten keskeltä. On meitä sentään neljä kahdensadan joukossa!

Ensimmäisen viikon aikana meille jaettiin myös opiskelijakortit. Kätevää, sillä näillä pääsee ilmaiseksi esimerkiksi Trinityn kirjastoon, käyttämään yliopiston liikuntahallia, jossa käytännössä voi tehdä vaikka mitä seinäkiipeilystä sulkapalloon ja trampoliinilla hyppelyyn, sekä saa alennusta ruuasta.

Yksi asia, josta olen vieläkin ihan pihalla, on kouluruokailu. Minulla ei ole mitään hajuakaan, missä syödään, mitä ja millä hinnalla. Mutta eiköhän se tässä oikean koulun alkaessa pikkuhiljaa selviä. Siihen asti pärjäillään kauppojen antimilla.

Ensimmäisenä päivänä koulun pihalla ei voinut olla huomaamatta valtavaa telttamäärää. Ihmeteltiinkin mitä täällä tapahtuu, kunnes selvisi, että kyseessä on opiskelijoiden järjestämiä yhteisöjä, joita on muuten yli sata. Yhteisöjen idea on muodostaa harrastuksista ja mielenkiinnon kohteista sosiaalisia tapahtumia. Minä ja Kaisa liityimmekin lautapelaajien yhteisöön, jonka kanssa kokoonnuimme eilen illalla. Oli mukava mennä istumaan iltaa (Trinityn tiloihin), pelaamaan erilaisia kortti- ja lautapelejä sekä tutustua ihmisiin. Myöhemmin haimme muutamat muut pelit mukaamme ja menimme vakiopubiin, jonne pelurit kokoontuvat. Jäsenmaksu oli 2€, joka maksoi itsensä takaisin, koska pubissa meille tarjoiltiin olutta ja finger-foodia (lohkoperunoita, sipulirenkaita, kanansiipiä, nugetteja) kera dippien.

Yleisesti ottaen yhteisöihin kannattaa liittyä, koska silloin tapaa uusia ihmisiä eri maista, jotka jakavat samat mielenkiinnon kohteet. Lisäksi liittymishinta on vain noin 2€ ja riippuen järjestettävästä ohjelmasta tarjoavat yhdistykset paljon nähtävää ja koettavaa. Esimerkiksi kansainvälisyysyhteisö järjestää matkoja ympäri Irlantia ja vierailun Guinness tehtaalle. 

Pointing da important, lö fuud

Tässä oli 40cm korkunen keko safkaa

Rattus lautapelin äärellä