Kolmosviikkotunnelmointi

Kolme viikkoa opiskelua takana jo. Ja yhteensä kuukausi Irlannissa. Pikkuhiljaa alkaa tuntua, että elämä täällä on enemmän arkea, ei enää niin uutta ja ihmeellistä. Sen verran on jo ehtinyt kotoutua. Lähialueet ovat jo tuttuja eikä englannin kieltä välillä edes huomaa. Muutamiin luokkalaisiinkin on ehtinyt jo tutustua paremmin mm. jäätelön ja keksien parissa. Voisi varmaan olla pikkuhiljaa turvallista sanoa, että itse skippasin aika hyvin sen kuuluisan kulttuurishokin. Liekö syynä ollut Suomen ja Irlannin samantyyppiset kulttuurit sekä suomalainen kämppis.

Viikonloppu on taas mennyt rennoissa merkeissä kuten viikkokin. ISL:n tunneilla ollaan opiskeltu paikantamista: viitottu pöydillä ja hyllyillä olevien tavaroiden paikkoja sekä annettu ohjeita, missä on mikäkin huone koulurakennuksessa. Huomenna siirrytään takaisin normaaliin lukujärjestykseen eli yksi opettajistamme palaa takaisin kouluun ja päästään opiskelemaan enemmän teoreettisia ja keskustelupohjaisia kursseja.

Viittomakielen opiskelemisesta pienryhmissä voisi mainita vielä jotakin. Huomasimme Antin kanssa, että koska pienryhmien opettajat eivät vaihdu, ryhmien oppilaat saavat erityylistä opetusta. Minun ryhmässäni keskustellaan paljon enemmän vapaamuotoisesti viittomakielellä, kun taas Antin ryhmässä käydään enemmän läpi ennalta määrättyjä harjoituksia. Keskustelevalla opetustyylillä oppii paremmin käyttämään kieltä monissa eri tilanteissa, olemmekin oppineet siinä sivussa monia viittomia, jotka eivät liity tuntien aiheeseen. Antin ryhmä oppii ehkä perusteellisemmin tehtäviin tarvittavat viittomat ja rakenteet, mutta näitähän voisi kerrata omalla ajallakin. Pienet ryhmät ovat ideana hyvä, mutta toimivampaa olisi, jos apuopettajat kiertäisivät eri ryhmissä, näin kaikki pääsisivät näkemään erilaista viittomista opettajiltamme ja opetuksen taso ja tyyli olisi kaikille tasaisesti sama.