Trinitystä

Täytyy sanoa, että täältä olisi ihan järjettömän paljon kerrottavaa. Kaikkea ei ehdi kirjoittaa mitenkään, mutta yksi asia, josta näin viikon jälkeen alkaa olla jo korkea aika kertoa jotain, on meidän koulu.

Ensimmäinen asia, mitä siitä voi sanoa on, että se on iso, jättimäinen ja aivan valtava. Koko paikka koostuu monesta eri rakennuksesta ja opiskelijoita on 16000. Meitä vaihto-opiskelijoitakin oli yhteensä parisensataa, joten onhan tämä aika mukava harppaus Kuopion kampukselta metsän keskeltä!

Bell Tower

Ensimmäisen viikon aikana meillä on ollut muutamia tapaamisia ja tunteja orientoitumisen merkeissä. Ollaan ehditty tutustua koulun alueeseen (josta aluksi tuli mieleen labyrintti) ja kuultu käytännön asioita Irlannissa opiskelusta sekä paikan  kulttuurista sekä ihmisistä. Vaikka tämän orientoitumisviikon aikana ei hirveästi mitään maata mullistavaa asiaa ole tullut ilmi, on silti ollut todella hyödyllistä olla mukana kaikessa tekemisessä. Yksi käytännön hyöty on, että tässä on ehtinyt jo tutustua moneen ihmiseen. Löysimme jopa pari muuta suomalaista vaihto-opiskelijaa kaikkien ranskalaisten, espanjalaisten, saksalaisten ja italialaisten keskeltä. On meitä sentään neljä kahdensadan joukossa!

Ensimmäisen viikon aikana meille jaettiin myös opiskelijakortit. Kätevää, sillä näillä pääsee ilmaiseksi esimerkiksi Trinityn kirjastoon, käyttämään yliopiston liikuntahallia, jossa käytännössä voi tehdä vaikka mitä seinäkiipeilystä sulkapalloon ja trampoliinilla hyppelyyn, sekä saa alennusta ruuasta.

Yksi asia, josta olen vieläkin ihan pihalla, on kouluruokailu. Minulla ei ole mitään hajuakaan, missä syödään, mitä ja millä hinnalla. Mutta eiköhän se tässä oikean koulun alkaessa pikkuhiljaa selviä. Siihen asti pärjäillään kauppojen antimilla.

Ensimmäisenä päivänä koulun pihalla ei voinut olla huomaamatta valtavaa telttamäärää. Ihmeteltiinkin mitä täällä tapahtuu, kunnes selvisi, että kyseessä on opiskelijoiden järjestämiä yhteisöjä, joita on muuten yli sata. Yhteisöjen idea on muodostaa harrastuksista ja mielenkiinnon kohteista sosiaalisia tapahtumia. Minä ja Kaisa liityimmekin lautapelaajien yhteisöön, jonka kanssa kokoonnuimme eilen illalla. Oli mukava mennä istumaan iltaa (Trinityn tiloihin), pelaamaan erilaisia kortti- ja lautapelejä sekä tutustua ihmisiin. Myöhemmin haimme muutamat muut pelit mukaamme ja menimme vakiopubiin, jonne pelurit kokoontuvat. Jäsenmaksu oli 2€, joka maksoi itsensä takaisin, koska pubissa meille tarjoiltiin olutta ja finger-foodia (lohkoperunoita, sipulirenkaita, kanansiipiä, nugetteja) kera dippien.

Yleisesti ottaen yhteisöihin kannattaa liittyä, koska silloin tapaa uusia ihmisiä eri maista, jotka jakavat samat mielenkiinnon kohteet. Lisäksi liittymishinta on vain noin 2€ ja riippuen järjestettävästä ohjelmasta tarjoavat yhdistykset paljon nähtävää ja koettavaa. Esimerkiksi kansainvälisyysyhteisö järjestää matkoja ympäri Irlantia ja vierailun Guinness tehtaalle. 

Pointing da important, lö fuud

Tässä oli 40cm korkunen keko safkaa

Rattus lautapelin äärellä