ISL sijaisen opetukset ja marraskuun loppu

Viime viikon aikana tulikin paljon uutta sanastoa ISL:ssä, kun käytiin läpi kokkaus- ja ruokasanastoa, vaate- sekä shoppailusanastoa sekä terveys- ja sairassanastoa. Opiskelutavat ovat edelleen erilaiset pienryhmissä. Minun ryhmässäni jatketaan opiskelua viittomalla kameralla tunnin aihesanastoa, jonka jälkeen opettaja antaa palautetta kuinka korjata viittomista. Tämän jälkeen viitotaan uusiksi annettujen ohjeiden avulla ja lopuksi käydään ryhmässä läpi kaikkien tuotokset ja kaikki antavat toisilleen palautetta. Kaisan ryhmässä puolestaan harrastetaan vapaamuotoista keskustelua viittoen. Eli opetustavat eroavat melkoisesti.   

Sign Linguistics tunnilla pohdittiin mikä ero on eleillä ja viittomakielellä. Tarkastelimme myös stand up -esiintyjien esityksiä ja pohdimme millä tavalla he käyttävät viittomakielisiä elementtejä esitystensä aikana. Esiintyjät käyttivät mm. roolinvaihtoa esityksissään. Onkin mielenkiintoista pohtia missä viittomakieli alkaa ja ele loppuu.

Tässä linkki yhteen esitykseen. KLIK!

Deaf People and the Media –opintojaksolla on ollut myös mielenkiintoinen aihe, nimittäin kuurojen roolien näyttelijät elokuvissa. Viime tunnilla keskusteltiin siitä, pitäisikö kuuron roolia näyttelevän olla kuuro vai voiko kuuleva esittää kuuroa, mikä on huomattavasti yleisempää. 80-luvun lopulla kuurojen näyttelijöiden määrä näistä oli vain alle 10 %. Minun ensimmäinen ajatukseni oli, että ei kai sillä niin väliä ole, kunhan roolisuoritus vaan on uskottava. Eihän sitä ihmisen ulkonäöstä kuitenkaan näe päällepäin, onko hän kuuro vai kuuleva.

Opettajamme, John Bosco Conama, kuitenkin mainitsi asiaan liittyen muutamia aika hyviäkin näkökulmia, joita en ole ennen ajatellut. Ennen aikaan elokuvissa saatettiin asettaa vaikkapa valkoihoinen ihminen esittämään tummaihoista ajattelematta asiaa sen kummemmin. Hänen naamansa vain värjättiin tummemmaksi. Nykyään ei enää tulisi kuuloonkaan, että näin tehtäisiin, sillä eihän hahmo olisi millään tavoin uskottavan näköinen. Sen sijaan on aivan mahdollista, että englantilainen näyttelijä ottaa irlantilaisen hahmon roolin ja koettaa muuttaa puheensa vastaamaan Irlannin aksenttia. Suuri osa irlantilaisista ei kuitenkaan kuulemma arvosta tätä, koska yleensä aksentti ei ole autenttisen kuuloinen. Sama pätee kuuroihin hahmoihin: kysyessämme opettajalta, huomaako hän leffaa katsoessaan, onko näyttelijä kuuro vai kuuleva, vastaus oli naurahduksen kanssa, että kyllä, helposti. Kuulevat käyttävät varsinkin ilmeitä sekä katsetta eri tavalla. Huvittavaa on, että parhaassa tapauksessa kuuleva näyttelijä saattaa esimerkiksi katsoa muualle, kun hänelle viitotaan. Kuulevan esittäessä kuuroa hahmoa, tämä ei siis käyttäydy täysin kuten kuuro. Kuuro näyttelijä taas tietenkin takaisi sen aidon oloisen roolisuorituksen. Toisaalta suuri osa kuulevasta yleisöstä ei tätä varmastikaan huomaa. Tuosta aiheesta saisi varmaan paljon mielenkiintoista pohdintaa aikaan.

Eräs vähän tuosta aiheesta sivuun menevä huomio on se, että viittomakieltähän ei yleensä ole tekstitetty elokuvissa.  Ajattelin vaan mainita, että oletteko koskaan ajatelleet, kuinka huvittavaa on, kun joissain elokuvissa aina kuuron henkilön viittoessa kuuleva tulkkaa itselleen (=yleisölle) ääneen tämän viittomiset. (Näin esimerkiksi elokuvassa The Children of a Lesser God.) Olisipas hauska nähdä, kun joku tekisi näin oikeassa elämässä!