Tämän viikonlopun saldo: pitkään nukkumista, lukemista,
pelailua, syömistä (suklaakeksejä!) sekä yleistä laiskottelua. Mukavaa
vastapainoa opiskelulle siis. Ensimmäinen kunnon kouluviikko meni nopeasti,
eikä meillä mahdottoman paljon tunteja ollutkaan. Silti huomaa, että englannin
kuunteleminen sekä kokonaan uuden kielen opiskeleminen vaativat energiaa.
Hauskaa on, että nyt jo alkaa huomata englannin ymmärtämisen kehittyneen
huimasti.
Nyt tiivistetysti oikean opiskeluviikon sisältö: opiskelemme Kaisan kanssa viidellä eri kurssilla. Näitä kursseja ovat ISL (irlantilainen viittomakieli), POD (perspectives on deafness), Working with Deaf community, Sign linguistics sekä Deaf people and the media. Näistä viidestä kurssista kolmea opiskellaan ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoiden kanssa (POD, ISL, Sign Linguistics), Working with Deaf communitya toisen vuosikurssin opiskelijoiden kanssa ja Deaf people and the media opinnot suoritetaan kolmosten kanssa. Kolmannen vuosikurssin opiskelijat eivät tarvitsisi tulkkia, mutta minä ja Kaisa tarvitsemme, joten tulkki on paikalla. Ykköset ja kakkoset tarvitsevat tulkkia jos kyseessä on teoriatunti ja opettaja on kuuro. Tulkin käyttö onkin mukavaa, koska silloin ryhmäkeskustelut luokassa sujuvat erinomaisesti.
Opettajamme ovat Lorraine, John sekä Carmel. Lorraine opettaa kielitieteitä, John kolmea kurssia (POD, Working with Deaf community, Deaf people and the media) ja Carmel ISL:ää. John ja Carmel ovat kuuroja.
Meillä on nyt kokemusta kahdesta eri tulkista ja molemmat ovat olleet todella taitavia. Kumpainenkin tulkki on kysynyt aina meiltä pysymmekö mukana ja muuttanut omaa tulkettaan mahdollisimman selväksi, jättäen pois vaikeat englannintermit sekä iirin-kieleen pohjautuvat sanat. Lisäksi toisen tulkin kanssa on tullut höpöteltyä mm. musiikista ja elokuvista. Tällä hetkellä erittäin positiivinen mielikuva molemmista tulkeista.
Viittomakielen opiskelusta:
Täällä Irlannissa lähdetään
opettelemaan kieltä ihan eri tavalla kuin miten me aloitettiin Kuopiossa.
Ensimmäisenä vuotena me lähdettiin liikkeelle ihan perusasioista: kuinka
viitotaan moi ja näkemiin, kysymyssanat tai kuinka kuvaillaan eleillä jotain
asiaa. Täällä oletetaan, että opiskelijat osaavat poimia viittomia opettajien
viittomisen seasta. Toki joitain perusasioita opetetaan, mutta esimerkiksi
viikonpäivät ja numerot (jotka muuten on aivan erilaisia kuin suomalaisessa
viittomakielessä ja joita oli aluksi tosi hankala tajuta…) pitää itse tajuta huulion
sekä kontekstin perusteella tai kysellä ne jo osaavilta oppilailta.
Itse ajattelen, että kummassakin tavassa on puolensa. Täällä
pitää oivaltaa enemmän itse, jolloin ainakin minulle jäävät asiat päähän
paremmin. Hyvä juttu on, että olen oppinut täällä jo nyt kiinnittämään enemmän
huomiota huulioon, pakko kun on. Jotkut asiat voisi kuitenkin tehdä
huomattavasti helpommin tai järkevämmin: esimerkiksi ennen kuin kehotetaan
kertomaan, minä päivänä on syntynyt, olisi ihan mukavaa tietää numeroiden
viittomat! Tuntuu, että meillä oli ekana vuonna paljon pehmeämpi hyppäys
viittomisen maailmaan.
Täällä erona on myös se, että heti toisella viittomakielen
tunnilla päästiin viittomaan kameralle. Lisäksi meillä on, apuopettajat mukaan
luettuna, neljä kuuroa opettajaa ISL:n tunneilla.
Itse viittomakielikin eroaa jonkin verran SVK:sta. Tähän
mennessä on selkeästi huomannut jo, että Irlantilaisessa viittomakielessä
käytetään paljon sormiaakkosia viittomien käsimuotoina, mutta myös lyhyet sanat
sormitetaan usein. Kummaa! Yritin kysellä muutamaltakin kuurolta viittomaa
sanalle city, mutta vastaukseksi sain aina sormituksen ja olankohautuksen: niin
lyhyt sana, kyllähän sen voi sormittaa. Meille aloittelijoille on myös
korostettu, että huulion pitää olla tarpeeksi selkeä ja joissain tapauksissa
jopa koko sanan mittainen. Esimerkiksi kuukausia viitottaessa sormitetaan
alkukirjaimet, mutta huuliossa on koko sana: september = S-E-P-T + huuliossa:
september.
Jep, tällaisia eroja jäi nyt päällimmäiseksi mieleen.
Katsotaan mitä tuleman pitää myöhemmin.
Mielenkiintoista lukea opetustavoista. Voisitko kertoa, miten te opiskelitte suomalaista viittomakieltä silloin ihan alussa? Teemme nyt opetussuunnitelman päivitystä, että on mukavaa tietää opiskelijoiden ajatuksista,kokemuksista. Tarkoitatteko, että ISL:n alkeiskurssilla on enemmän kielikylvyn kaltaista opetusta. Keskustelun lomassa opitaan asioita. Opiskelijat tekevät itse havaintoja, miten asioita viitotaan. Onko ISL:n opetus siellä sellaista oppijalähtöistä?
VastaaPoistaHei!
PoistaSuomessa lähdettiin liikkeelle siten, että meille näytettiin erilaisia kuvia tai sanalistoja (kuten tervehdykset, perheeseen liittyvät viittomat, kysymyssanat, yleisiä verbejä jne.) piirtoheittimellä ja niiden kautta opiskeltiin sitten vastaavat viittomat. Perusasiat käytiin läpi järjestyksessä ja näin kerättiin hyvä pohja viittomisen opettelemiselle. Viittomien opiskelun lomassa alettiin samalla pikkuhiljaa muodostaa lauseita ja kuvailla asioita.
Irlannissa oppiminen tosiaan on enemmän oppijalähtöistä, kuten sanoitkin. Täällä ei käytetä apuna kovin paljon kirjoittamista eikä valmiita sanalistoja tai kuvia. Sen sijaan käymme ryhmissä kuurojen apuoettajiemme kanssa läpi, kuinka viitotaan mitkäkin asiat tai viittomat. Esimerkiksi viimeksi opettelimme kertomaan koulumatkoistamme; ensin oma apuopettajamme viittoi meille hitaasti ja selkeästi omasta aamustaan ja siitä, miten hän oli saapunut koululle. Sen jälkeen jokainen pienryhmän jäsen kertoi omasta koulumatkastaan kysellen samalla puuttuvia viittomia.
Täällä hieman päänvaivaa on aiheuttanut se, että muutamaa perusasiaa ei opettu loogisina kokonaisuuksina. Esimerkiksi numeroita lähdettiin opettelemaan siten, että opettelimme kertomaan omat syntymäpäivämme. Sitten joskus myöhemmin käytiin läpi numerot 1-20 järjestyksessä ja loput numerot päättelimme viittomisen seasta. Tälläkin tavalla kaiken on saanut nopeasti opeteltua, mutta tämä vaatii opiskelijoilta huomattavasti enemmän kykyä poimia sanoja/viittomia lauseiden seasta kontekstin perusteella.