Viikkotunnelmia

Tämän viikonlopun saldo: pitkään nukkumista, lukemista, pelailua, syömistä (suklaakeksejä!) sekä yleistä laiskottelua. Mukavaa vastapainoa opiskelulle siis. Ensimmäinen kunnon kouluviikko meni nopeasti, eikä meillä mahdottoman paljon tunteja ollutkaan. Silti huomaa, että englannin kuunteleminen sekä kokonaan uuden kielen opiskeleminen vaativat energiaa. Hauskaa on, että nyt jo alkaa huomata englannin ymmärtämisen kehittyneen huimasti.

Nyt tiivistetysti oikean opiskeluviikon sisältö: opiskelemme Kaisan kanssa viidellä eri kurssilla. Näitä kursseja ovat ISL (irlantilainen viittomakieli), POD (perspectives on deafness), Working with Deaf community, Sign linguistics sekä Deaf people and the media. Näistä viidestä kurssista kolmea opiskellaan ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoiden kanssa (POD, ISL, Sign Linguistics), Working with Deaf communitya toisen vuosikurssin opiskelijoiden kanssa ja Deaf people and the media opinnot suoritetaan kolmosten kanssa. Kolmannen vuosikurssin opiskelijat eivät tarvitsisi tulkkia, mutta minä ja Kaisa tarvitsemme, joten tulkki on paikalla. Ykköset ja kakkoset tarvitsevat tulkkia jos kyseessä on teoriatunti ja opettaja on kuuro. Tulkin käyttö onkin mukavaa, koska silloin ryhmäkeskustelut luokassa sujuvat erinomaisesti. 

Opettajamme ovat Lorraine, John sekä Carmel. Lorraine opettaa kielitieteitä, John kolmea kurssia (POD, Working with Deaf community, Deaf people and the media) ja Carmel ISL:ää. John ja Carmel ovat kuuroja.

Meillä on nyt kokemusta kahdesta eri tulkista ja molemmat ovat olleet todella taitavia. Kumpainenkin tulkki on kysynyt aina meiltä pysymmekö mukana ja muuttanut omaa tulkettaan mahdollisimman selväksi, jättäen pois vaikeat englannintermit sekä iirin-kieleen pohjautuvat sanat. Lisäksi toisen tulkin kanssa on tullut höpöteltyä mm. musiikista ja elokuvista. Tällä hetkellä erittäin positiivinen mielikuva molemmista tulkeista.

Viittomakielen opiskelusta: 

Täällä Irlannissa lähdetään opettelemaan kieltä ihan eri tavalla kuin miten me aloitettiin Kuopiossa. Ensimmäisenä vuotena me lähdettiin liikkeelle ihan perusasioista: kuinka viitotaan moi ja näkemiin, kysymyssanat tai kuinka kuvaillaan eleillä jotain asiaa. Täällä oletetaan, että opiskelijat osaavat poimia viittomia opettajien viittomisen seasta. Toki joitain perusasioita opetetaan, mutta esimerkiksi viikonpäivät ja numerot (jotka muuten on aivan erilaisia kuin suomalaisessa viittomakielessä ja joita oli aluksi tosi hankala tajuta…) pitää itse tajuta huulion sekä kontekstin perusteella tai kysellä ne jo osaavilta oppilailta.

Itse ajattelen, että kummassakin tavassa on puolensa. Täällä pitää oivaltaa enemmän itse, jolloin ainakin minulle jäävät asiat päähän paremmin. Hyvä juttu on, että olen oppinut täällä jo nyt kiinnittämään enemmän huomiota huulioon, pakko kun on. Jotkut asiat voisi kuitenkin tehdä huomattavasti helpommin tai järkevämmin: esimerkiksi ennen kuin kehotetaan kertomaan, minä päivänä on syntynyt, olisi ihan mukavaa tietää numeroiden viittomat! Tuntuu, että meillä oli ekana vuonna paljon pehmeämpi hyppäys viittomisen maailmaan.

Täällä erona on myös se, että heti toisella viittomakielen tunnilla päästiin viittomaan kameralle. Lisäksi meillä on, apuopettajat mukaan luettuna, neljä kuuroa opettajaa ISL:n tunneilla.

Itse viittomakielikin eroaa jonkin verran SVK:sta. Tähän mennessä on selkeästi huomannut jo, että Irlantilaisessa viittomakielessä käytetään paljon sormiaakkosia viittomien käsimuotoina, mutta myös lyhyet sanat sormitetaan usein. Kummaa! Yritin kysellä muutamaltakin kuurolta viittomaa sanalle city, mutta vastaukseksi sain aina sormituksen ja olankohautuksen: niin lyhyt sana, kyllähän sen voi sormittaa. Meille aloittelijoille on myös korostettu, että huulion pitää olla tarpeeksi selkeä ja joissain tapauksissa jopa koko sanan mittainen. Esimerkiksi kuukausia viitottaessa sormitetaan alkukirjaimet, mutta huuliossa on koko sana: september = S-E-P-T + huuliossa: september.

Jep, tällaisia eroja jäi nyt päällimmäiseksi mieleen. Katsotaan mitä tuleman pitää myöhemmin.