Fiilinkiä

Tässä sitä mennään, vuorossa Antti:

13.9 saavuimme Irlannin maahan Kaisan kanssa ja nyt on saatu tuntumaa Dublinin kaupungista ja kulttuurista. Muutama asia, jotka huomaa heti alkuun ovat liikenne, kaupat ja pubit.

Liikenne on aivan päätöntä täällä. Vihreät valot palavat sen 1,5 sekuntia ja suurin osa ihmisistä hyppii autojen välissä punaisten valojen palaessa. Toimivinta onkin seurata suosiolla perässä ja mennä yli, kun muutkin menevät.

Kaupoista puolestaan ei tunnu löytävän mitään tuoretta äkkiseltään ja jos löytyykin on valikoima kovin pieni verrattuna totuttuun tarjontaan Suomessa. Samaten erikoisemmat tuotteet kuten oliivit ja feta ovat kiven alla, mutta kun löytää muutamia erikoisempia kauppoja alkaa myös erikoisempia tuotteita löytyä ostoskoppaseen. Lisäksi kun kaupat tulevat tutuiksi alkaa ostosten tekeminenkin helpottua. Tumman leivän etsimisen ja löytämisen hoiti Kaisa. Itsehän en vielä tiedä, mistä sitä löytää.

Pubeissa on totaalisen erilainen meininki verrattuna kotimaan pubeihin. Ihmiset laulavat yhdessä ja hölöttävät menemään kovaan ääneen. Keskustellessani erään vanhemman miehen kanssa huomasin, että hänen aksenttinsa oli hivenen hankala ymmärtää. Eikä niin hivenenkään, mutta muutaman toiston ja yrittämisen jälkeen kommunikointi alkoi sujua.

Asuntojen saanti on mitä ilmeisemmin kovin hankalaa täällä Dublinissa. Me onneksi aloitimme asunnon haun jo ajoissa ja saimme kämpän kävelymatkan päästä koululta, mutta mitä olen kuullut muiden vaihto-opiskelijoiden suusta, asuntoja on ollut hankala löytää.

Dublini vaikuttaa oikein kivalta kaupungilta, kunhan pääsee sinuiksi sen kanssa.

Grafton Streetin kävelykadulla.