Viikkotunnelmia

Tämän viikonlopun saldo: pitkään nukkumista, lukemista, pelailua, syömistä (suklaakeksejä!) sekä yleistä laiskottelua. Mukavaa vastapainoa opiskelulle siis. Ensimmäinen kunnon kouluviikko meni nopeasti, eikä meillä mahdottoman paljon tunteja ollutkaan. Silti huomaa, että englannin kuunteleminen sekä kokonaan uuden kielen opiskeleminen vaativat energiaa. Hauskaa on, että nyt jo alkaa huomata englannin ymmärtämisen kehittyneen huimasti.

Nyt tiivistetysti oikean opiskeluviikon sisältö: opiskelemme Kaisan kanssa viidellä eri kurssilla. Näitä kursseja ovat ISL (irlantilainen viittomakieli), POD (perspectives on deafness), Working with Deaf community, Sign linguistics sekä Deaf people and the media. Näistä viidestä kurssista kolmea opiskellaan ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoiden kanssa (POD, ISL, Sign Linguistics), Working with Deaf communitya toisen vuosikurssin opiskelijoiden kanssa ja Deaf people and the media opinnot suoritetaan kolmosten kanssa. Kolmannen vuosikurssin opiskelijat eivät tarvitsisi tulkkia, mutta minä ja Kaisa tarvitsemme, joten tulkki on paikalla. Ykköset ja kakkoset tarvitsevat tulkkia jos kyseessä on teoriatunti ja opettaja on kuuro. Tulkin käyttö onkin mukavaa, koska silloin ryhmäkeskustelut luokassa sujuvat erinomaisesti. 

Opettajamme ovat Lorraine, John sekä Carmel. Lorraine opettaa kielitieteitä, John kolmea kurssia (POD, Working with Deaf community, Deaf people and the media) ja Carmel ISL:ää. John ja Carmel ovat kuuroja.

Meillä on nyt kokemusta kahdesta eri tulkista ja molemmat ovat olleet todella taitavia. Kumpainenkin tulkki on kysynyt aina meiltä pysymmekö mukana ja muuttanut omaa tulkettaan mahdollisimman selväksi, jättäen pois vaikeat englannintermit sekä iirin-kieleen pohjautuvat sanat. Lisäksi toisen tulkin kanssa on tullut höpöteltyä mm. musiikista ja elokuvista. Tällä hetkellä erittäin positiivinen mielikuva molemmista tulkeista.

Viittomakielen opiskelusta: 

Täällä Irlannissa lähdetään opettelemaan kieltä ihan eri tavalla kuin miten me aloitettiin Kuopiossa. Ensimmäisenä vuotena me lähdettiin liikkeelle ihan perusasioista: kuinka viitotaan moi ja näkemiin, kysymyssanat tai kuinka kuvaillaan eleillä jotain asiaa. Täällä oletetaan, että opiskelijat osaavat poimia viittomia opettajien viittomisen seasta. Toki joitain perusasioita opetetaan, mutta esimerkiksi viikonpäivät ja numerot (jotka muuten on aivan erilaisia kuin suomalaisessa viittomakielessä ja joita oli aluksi tosi hankala tajuta…) pitää itse tajuta huulion sekä kontekstin perusteella tai kysellä ne jo osaavilta oppilailta.

Itse ajattelen, että kummassakin tavassa on puolensa. Täällä pitää oivaltaa enemmän itse, jolloin ainakin minulle jäävät asiat päähän paremmin. Hyvä juttu on, että olen oppinut täällä jo nyt kiinnittämään enemmän huomiota huulioon, pakko kun on. Jotkut asiat voisi kuitenkin tehdä huomattavasti helpommin tai järkevämmin: esimerkiksi ennen kuin kehotetaan kertomaan, minä päivänä on syntynyt, olisi ihan mukavaa tietää numeroiden viittomat! Tuntuu, että meillä oli ekana vuonna paljon pehmeämpi hyppäys viittomisen maailmaan.

Täällä erona on myös se, että heti toisella viittomakielen tunnilla päästiin viittomaan kameralle. Lisäksi meillä on, apuopettajat mukaan luettuna, neljä kuuroa opettajaa ISL:n tunneilla.

Itse viittomakielikin eroaa jonkin verran SVK:sta. Tähän mennessä on selkeästi huomannut jo, että Irlantilaisessa viittomakielessä käytetään paljon sormiaakkosia viittomien käsimuotoina, mutta myös lyhyet sanat sormitetaan usein. Kummaa! Yritin kysellä muutamaltakin kuurolta viittomaa sanalle city, mutta vastaukseksi sain aina sormituksen ja olankohautuksen: niin lyhyt sana, kyllähän sen voi sormittaa. Meille aloittelijoille on myös korostettu, että huulion pitää olla tarpeeksi selkeä ja joissain tapauksissa jopa koko sanan mittainen. Esimerkiksi kuukausia viitottaessa sormitetaan alkukirjaimet, mutta huuliossa on koko sana: september = S-E-P-T + huuliossa: september.

Jep, tällaisia eroja jäi nyt päällimmäiseksi mieleen. Katsotaan mitä tuleman pitää myöhemmin.

Arthur's Day

27.9. vietettiin Arthur's Day:ta täällä Irlannissa. Arthur Guinness loi kuuluisan Guinness-oluen ja ihmiset kerääntyivätkin pubeihin ja ravintoloihin kohottamaan maljaa miehen muistolle. Moni pubi ja ravintola tarjosi live-musiikkia ja väenpaljous oli mieletön.

Edit: Viiton eilen, mutta koska olin laiska enkä jaksanut ladata videota blogiin ajoissa tulee pieni väärinkäsitys ajankohdasta. Sorry.

http://www.guinness.com/en-ie/arthursday/index.html

Irlantilaista viittomakieltä

Ensimmäinen koulupäivä – Done!

Samaten nyt on koettu Irlannissa ensimmäinen päivä, jolloin oikeasti satoi. Itsehän unohdin paremmat kengät kotiin, joten kävelin tämän päivän kangaskengillä lätäköissä.

Jep, tämän päivän lukujärjestykseen tosiaan kuului kolme tuntia irlantilaista viittomakieltä. Ensimmäinen tunti kattoi teoriaa, mutta sen jälkeen päästiin viittomaan pariksi tunniksi. Hirmu kivaa! Carmel-opettajan lisäksi tunneilla oli mukana kolme muutakin kuuroa: neljännen vuoden opiskelijoita, jotka toimivat apuopettajina. Luokka jaettiin pienempiin ryhmiin ja niissä sitten opeteltiin perusviittomia ja viittomakielen alkeita. Käytiin läpi esimerkiksi itsensä esitteleminen sekä perheenjäseniä. Oli hauska huomata, miten helppoa uusien viittomien omaksuminen on nykyään verrattuna vasta-alkajiin. Kai sitä on parin vuoden aikana ehtinyt tässäkin asiassa kehittyä melko lailla.

Tästä videosta löytyy irlantilaiset sormiaakkoset + Antti esittelee itsensä ISL:llä: nimensä, mistä on kotoisin, asuinpaikan, syntymäajan sekä sisarukset.

Meeting with Carmel

Trinityssä voi opiskella viittomakieltä Deaf Studies nimikkeen alla. Deaf Studies opintoihin kuuluu kaikkea viittomakielestä tulkkaukseen ja kuurojen kulttuuriin. Kyseinen rakennus, jossa deaf studies opintoja voi opiskella, on erillään Trinity Collegen rakennuksista ja pihasta.

Viime keskiviikkona menimme Kaisan kanssa ensimmäistä kertaa kyseiselle rakennukselle, jossa meillä oli tapaaminen lehtori Carmelin kanssa. Tarkoitus oli keskustella meidän viittomakielen taitotasostamme ja osaamisestamme. Menimme paikalle ja etsimme oven, jossa oli Carmelin nimi ja hetken odottelimme koputettuamme oveen, kun yhtäkkiä nainen käveli käytävällä meitä kohti ja viittoi meille jotain. Siinä selvisi, että kyseessä oli Carmel ja että hän olikin kuuro opettaja. Ei muuta kuin kommunikoimaan.

Menimme Carmelin huoneeseen ja aloitimme keskustelut. Ainoa yhteinen kieli oli kirjoitettu englanti, mutta pian kommunikointi alkoi sujua ja kun lehtori antoi meille irlantilaiset sormiaakkoset eteemme, alkoi keskustelu sujua entistä paremmin. Lopulta saimme selville lukujärjestykset ja milloinka opiskelu alkaa sekä mitä kursseja meillä tulee olemaan.

Tämän jälkeen osallistuimme ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoiden kanssa luennolle, jossa käytiin läpi lähdetekstien käyttöä, mikä meille olikin jo tuttua. Paikalla oli tulkki, joka tulkkasi englannin kielelle opettajan viittomiset.

Ensi maanantaina alkavat sitten opinnot, joten ei muuta kuin harjoittelemaan sormiaakkosia!

Piknik

Käväistiin Dalkeyssa (Salthill & Monkstown pysäkin kautta) retkeilemässä jenkkiläisen Robin kanssa. Haettiin kaupasta eväät messiin ja kiivettiin näköalapaikoille. Aika hienot näkymät.

"Suurkaupungissa vietetyn viikon jälkeen oli kyllä aika tosi jees päästä katselemaan muita paikkoja ja kävelemään luonnon helmaan. Noin puolen tunnin junamatkan päässä keskustasta löytyy ihan uskomattoman hienoja metsä- ja merimaisemia. Hirmu virkistävää päästä välillä piknikille meren rantaan ja kiipeilemään puihin ja kukkuloille." -Kaisa-

Mursu junassa

Killiney Hill Park

Trinitystä

Täytyy sanoa, että täältä olisi ihan järjettömän paljon kerrottavaa. Kaikkea ei ehdi kirjoittaa mitenkään, mutta yksi asia, josta näin viikon jälkeen alkaa olla jo korkea aika kertoa jotain, on meidän koulu.

Ensimmäinen asia, mitä siitä voi sanoa on, että se on iso, jättimäinen ja aivan valtava. Koko paikka koostuu monesta eri rakennuksesta ja opiskelijoita on 16000. Meitä vaihto-opiskelijoitakin oli yhteensä parisensataa, joten onhan tämä aika mukava harppaus Kuopion kampukselta metsän keskeltä!

Bell Tower

Ensimmäisen viikon aikana meillä on ollut muutamia tapaamisia ja tunteja orientoitumisen merkeissä. Ollaan ehditty tutustua koulun alueeseen (josta aluksi tuli mieleen labyrintti) ja kuultu käytännön asioita Irlannissa opiskelusta sekä paikan  kulttuurista sekä ihmisistä. Vaikka tämän orientoitumisviikon aikana ei hirveästi mitään maata mullistavaa asiaa ole tullut ilmi, on silti ollut todella hyödyllistä olla mukana kaikessa tekemisessä. Yksi käytännön hyöty on, että tässä on ehtinyt jo tutustua moneen ihmiseen. Löysimme jopa pari muuta suomalaista vaihto-opiskelijaa kaikkien ranskalaisten, espanjalaisten, saksalaisten ja italialaisten keskeltä. On meitä sentään neljä kahdensadan joukossa!

Ensimmäisen viikon aikana meille jaettiin myös opiskelijakortit. Kätevää, sillä näillä pääsee ilmaiseksi esimerkiksi Trinityn kirjastoon, käyttämään yliopiston liikuntahallia, jossa käytännössä voi tehdä vaikka mitä seinäkiipeilystä sulkapalloon ja trampoliinilla hyppelyyn, sekä saa alennusta ruuasta.

Yksi asia, josta olen vieläkin ihan pihalla, on kouluruokailu. Minulla ei ole mitään hajuakaan, missä syödään, mitä ja millä hinnalla. Mutta eiköhän se tässä oikean koulun alkaessa pikkuhiljaa selviä. Siihen asti pärjäillään kauppojen antimilla.

Ensimmäisenä päivänä koulun pihalla ei voinut olla huomaamatta valtavaa telttamäärää. Ihmeteltiinkin mitä täällä tapahtuu, kunnes selvisi, että kyseessä on opiskelijoiden järjestämiä yhteisöjä, joita on muuten yli sata. Yhteisöjen idea on muodostaa harrastuksista ja mielenkiinnon kohteista sosiaalisia tapahtumia. Minä ja Kaisa liityimmekin lautapelaajien yhteisöön, jonka kanssa kokoonnuimme eilen illalla. Oli mukava mennä istumaan iltaa (Trinityn tiloihin), pelaamaan erilaisia kortti- ja lautapelejä sekä tutustua ihmisiin. Myöhemmin haimme muutamat muut pelit mukaamme ja menimme vakiopubiin, jonne pelurit kokoontuvat. Jäsenmaksu oli 2€, joka maksoi itsensä takaisin, koska pubissa meille tarjoiltiin olutta ja finger-foodia (lohkoperunoita, sipulirenkaita, kanansiipiä, nugetteja) kera dippien.

Yleisesti ottaen yhteisöihin kannattaa liittyä, koska silloin tapaa uusia ihmisiä eri maista, jotka jakavat samat mielenkiinnon kohteet. Lisäksi liittymishinta on vain noin 2€ ja riippuen järjestettävästä ohjelmasta tarjoavat yhdistykset paljon nähtävää ja koettavaa. Esimerkiksi kansainvälisyysyhteisö järjestää matkoja ympäri Irlantia ja vierailun Guinness tehtaalle. 

Pointing da important, lö fuud

Tässä oli 40cm korkunen keko safkaa

Rattus lautapelin äärellä

Fiilinkiä

Tässä sitä mennään, vuorossa Antti:

13.9 saavuimme Irlannin maahan Kaisan kanssa ja nyt on saatu tuntumaa Dublinin kaupungista ja kulttuurista. Muutama asia, jotka huomaa heti alkuun ovat liikenne, kaupat ja pubit.

Liikenne on aivan päätöntä täällä. Vihreät valot palavat sen 1,5 sekuntia ja suurin osa ihmisistä hyppii autojen välissä punaisten valojen palaessa. Toimivinta onkin seurata suosiolla perässä ja mennä yli, kun muutkin menevät.

Kaupoista puolestaan ei tunnu löytävän mitään tuoretta äkkiseltään ja jos löytyykin on valikoima kovin pieni verrattuna totuttuun tarjontaan Suomessa. Samaten erikoisemmat tuotteet kuten oliivit ja feta ovat kiven alla, mutta kun löytää muutamia erikoisempia kauppoja alkaa myös erikoisempia tuotteita löytyä ostoskoppaseen. Lisäksi kun kaupat tulevat tutuiksi alkaa ostosten tekeminenkin helpottua. Tumman leivän etsimisen ja löytämisen hoiti Kaisa. Itsehän en vielä tiedä, mistä sitä löytää.

Pubeissa on totaalisen erilainen meininki verrattuna kotimaan pubeihin. Ihmiset laulavat yhdessä ja hölöttävät menemään kovaan ääneen. Keskustellessani erään vanhemman miehen kanssa huomasin, että hänen aksenttinsa oli hivenen hankala ymmärtää. Eikä niin hivenenkään, mutta muutaman toiston ja yrittämisen jälkeen kommunikointi alkoi sujua.

Asuntojen saanti on mitä ilmeisemmin kovin hankalaa täällä Dublinissa. Me onneksi aloitimme asunnon haun jo ajoissa ja saimme kämpän kävelymatkan päästä koululta, mutta mitä olen kuullut muiden vaihto-opiskelijoiden suusta, asuntoja on ollut hankala löytää.

Dublini vaikuttaa oikein kivalta kaupungilta, kunhan pääsee sinuiksi sen kanssa.

Grafton Streetin kävelykadulla.

Kuka, mitä, häh?

Tästä tämä nyt alkaa:

Nimittäin vaihto-opiskelu Irlannissa Trinity Collegessa. Täällä me vietetään seuraavat kolme kuukautta tutustumassa uuteen kaupunkiin ja yliopistoon, opiskelemassa irlantilaista viittomakieltä ja yleisesti ottaen ihmettelemässä asioita. Ja tästä olisi tarkoitus teillekin kertoa. Viittoen sekä kirjoittaen.

Ihan aluksi olisi varmaan hyvä kertoa, keitä me ollaan.

Eli hei vaan, tämän hetkisen kirjoittajan nimi on Kaisa ja toista kirjoittajaa kutsutaan Antiksi. Molemmat olemme opiskelleet jo pari vuotta viittomakielentulkeiksi Kuopiossa, HUMAK:issa. Kolmas vuosi lähtee käyntiin nyt täällä Dublinissa. Itse olen 20-vuotias ja kotoisin Kuopiosta. Matkaillut olen paljon ennenkin, mutta tämä on ensimmäinen kerta asua näin pitkään ulkomailla. Niinkuin muuten on laita myös Antin kohdalla. Antti on 24-vuotias ja kotoisin Turengista (wuhuu!). Liekkö kukaan sellaisesta paikasta kuullutkaan (pois lukien tietenkin ne, jotka jo kyseisen tyypin tuntee)? Tällainen seurue matkailemassa siis.

Trinity Collegen Main Squarelta aka pääportilta

Matkalla sinne jonnekin