Viime viikolla käsiteltiin kuuro-sanan käyttöä lehdissä. Irlannissa, Skoteissa ja Englannin alueella isoista lehdistä löytyy vieläkin maininta "deaf and dumb" (kuuro ja tyhmä) jopa viimeisen 12kk ajalta. Onneksi nykyään harvemmin, mutta kyseinen termi on silti vielä käytössä. Tein pikaisen tarkistuksen Helsingin Sanomien nettisivuilta ja kirjoitin hakusanaksi "kuuro". Hakutulokseksi sain 1990-luvulta alkaen artikkeleita aina 2012 luvulle saakka. Yhteensä 110 uutista, joista suurin osa käsitteli säätä "sadekuuro". Myös sanonta "kuuroille korville" tuotti osumia. Loput hakutulokset liittyivät kuuroihin ja huomasinkin, että kuuromykkä-termiä löytyi vanhemmista teksteistä muutaman kerran. Mitä lähemmäksi tulimme nykypäivää, sitä vähemmän näkyi mykkä-sanaa. Hyvä Suomi!
Hei vaan vielä viimeisen kerran!
Ajattelin vielä kertoa näistä kurssien kokeista tai esseistä
vähäsen. Eli millaiselta näyttää Irlannin vaihto-oppilaan työtaakka näin ihan
loppuvuodesta.
Meillä oli opiskeltavana viisi kurssia. Mistään näistä ei
varsinaisesti järjestetty kokeita; sen sijaan esseitä saimme kirjoitettavaksi
ihan riittämiin. Esseet tuntuvatkin mukavammalle vaihtoehdolle, koska niitä
rustatessa pystyy tarkistamaan englannin kielen sanoja. Yhteensä saimme 8
esseetä, joista viiden sanamäärän piti olla noin 2500 sanaa ja kolmeen riitti (onneksi)
alle 1000 sanaa. Suomen opinnoista poiketen täällä esseiden minimi lähdemäärä
oli yleensä 5, joissain esseissä 3. Esseiden lisäksi POD:issa oli kolme
Internetissä suoritettavaa monivalintatestiä. ISL:ssä puolestaan piti viittoa
kolme noin 3 minuutin mittaista videopätkää eri aiheista. Tuntuu että aika
paljon nuo tehtävät painottuvat tähän loppuvuoteen, joten vielä riittää
tekemistä. Onneksi deadlinet ovat vasta tammikuussa!
Tänään tosiaan oli viimeinen koulupäivä. ISL opettajamme,
Chris, oli järjestänyt erilaisia pelejä ja leikkejä kolmeksi tunniksi.
Maanantaina lähtee lento takaisin Suomeen ja sen myötä loppuu tämä
vaihto-opiskeluaika ja samalla blogin pitäminen. Mukavaa on tietenkin ollut ja
ainakin viittomakielen visuaalisuus sekä, yllättäen, huulilta lukeminen (täällä
käytetään huuliota huomattavasti enemmän kuin Suomessa) ovat kehittyneet,
puhumattakaan englanninkielentaidoista. Ei varmaan tulekaan yllätyksenä, että
ehdottomasti kannattaa vaihtoon lähteä, jos kiinnostusta löytyy!
Tuli käytyä tuolla naapurisaarella Skottien puolella viime viikonloppuna. Tutustuttiin vanhaan kauniiseen Edinburghiin ja otettiin rennosti. Kaupungissa riittikin nähtävää sekä ihmeteltävää ja suosittelemmekin lämpimästi käymään Edinburghissa. Käytiin myös katsastamassa teatterissa Woman in Black kauhu-/jännitysnäytelmä, joka oli huippu. Kaikin puolin tekemistä riitti ja viikonloppu olikin ohjelmantäyteinen. Sopi loistavasti opintojen sekaan tämmöinen vierailu. Opittiin myös BSL sormiaakkoset! (Lisätään ne myöhemmin tänne blogiin.)
Viime viikon aikana tulikin paljon uutta sanastoa ISL:ssä, kun käytiin läpi kokkaus- ja ruokasanastoa, vaate- sekä shoppailusanastoa sekä terveys- ja sairassanastoa. Opiskelutavat ovat edelleen erilaiset pienryhmissä. Minun ryhmässäni jatketaan opiskelua viittomalla kameralla tunnin aihesanastoa, jonka jälkeen opettaja antaa palautetta kuinka korjata viittomista. Tämän jälkeen viitotaan uusiksi annettujen ohjeiden avulla ja lopuksi käydään ryhmässä läpi kaikkien tuotokset ja kaikki antavat toisilleen palautetta. Kaisan ryhmässä puolestaan harrastetaan vapaamuotoista keskustelua viittoen. Eli opetustavat eroavat melkoisesti.
Sign Linguistics tunnilla pohdittiin mikä ero on eleillä ja viittomakielellä. Tarkastelimme myös stand up -esiintyjien esityksiä ja pohdimme millä tavalla he käyttävät viittomakielisiä elementtejä esitystensä aikana. Esiintyjät käyttivät mm. roolinvaihtoa esityksissään. Onkin mielenkiintoista pohtia missä viittomakieli alkaa ja ele loppuu.
Deaf People and the Media –opintojaksolla on ollut myös
mielenkiintoinen aihe, nimittäin kuurojen roolien näyttelijät elokuvissa. Viime
tunnilla keskusteltiin siitä, pitäisikö kuuron roolia näyttelevän olla kuuro
vai voiko kuuleva esittää kuuroa, mikä on huomattavasti yleisempää. 80-luvun
lopulla kuurojen näyttelijöiden määrä näistä oli vain alle 10 %. Minun
ensimmäinen ajatukseni oli, että ei kai sillä niin väliä ole, kunhan roolisuoritus
vaan on uskottava. Eihän sitä ihmisen ulkonäöstä kuitenkaan näe päällepäin,
onko hän kuuro vai kuuleva.
Opettajamme, John
Bosco Conama, kuitenkin mainitsi asiaan liittyen muutamia aika hyviäkin näkökulmia,
joita en ole ennen ajatellut. Ennen aikaan elokuvissa saatettiin asettaa
vaikkapa valkoihoinen ihminen esittämään tummaihoista ajattelematta asiaa sen
kummemmin. Hänen naamansa vain värjättiin tummemmaksi. Nykyään ei enää tulisi
kuuloonkaan, että näin tehtäisiin, sillä eihän hahmo olisi millään tavoin
uskottavan näköinen. Sen sijaan on aivan mahdollista, että englantilainen
näyttelijä ottaa irlantilaisen hahmon roolin ja koettaa muuttaa puheensa vastaamaan
Irlannin aksenttia. Suuri osa irlantilaisista ei kuitenkaan kuulemma arvosta
tätä, koska yleensä aksentti ei ole autenttisen kuuloinen. Sama pätee kuuroihin
hahmoihin: kysyessämme opettajalta, huomaako hän leffaa katsoessaan, onko
näyttelijä kuuro vai kuuleva, vastaus oli naurahduksen kanssa, että kyllä,
helposti. Kuulevat käyttävät varsinkin ilmeitä sekä katsetta eri tavalla.
Huvittavaa on, että parhaassa tapauksessa kuuleva näyttelijä saattaa
esimerkiksi katsoa muualle, kun hänelle viitotaan. Kuulevan esittäessä kuuroa
hahmoa, tämä ei siis käyttäydy täysin kuten kuuro. Kuuro näyttelijä taas
tietenkin takaisi sen aidon oloisen roolisuorituksen. Toisaalta suuri osa kuulevasta
yleisöstä ei tätä varmastikaan huomaa. Tuosta aiheesta saisi varmaan paljon
mielenkiintoista pohdintaa aikaan.
Eräs vähän tuosta aiheesta sivuun menevä huomio on se, että
viittomakieltähän ei yleensä ole tekstitetty elokuvissa. Ajattelin vaan mainita, että oletteko koskaan
ajatelleet, kuinka huvittavaa on, kun joissain elokuvissa aina kuuron henkilön
viittoessa kuuleva tulkkaa itselleen (=yleisölle) ääneen tämän viittomiset.
(Näin esimerkiksi elokuvassa The Children of a Lesser God.) Olisipas hauska
nähdä, kun joku tekisi näin oikeassa elämässä!
Tänään käytiin katsastamassa Kilmainham Gaolin vankilamuseo.
Tätä vanhaa vankilaa katsomaan pääsi opiskelija kahdella eurolla. Opas
kierrätti meitä pitkin vankilan käytäviä katselemassa sellejä ja kertoi samalla
vankilan ja Irlannin historiasta. Esimerkiksi kerrottiin ihmisistä, jotka
olivat poliittisia vankeja Irlannin itsenäistymistä edeltävänä aikana. Lisäksi
opas kertoi, että tuomiot, joita ihmiset saivat, saattoivat vaihdella
paljonkin. Eräs nainen, joka varasti vaatteita, tuomittiin vankilaan puoleksi
vuodeksi. Toinen vastaavan rikoksen tehnyt lähetettiin vangiksi Australiaan
seitsemäksi vuodeksi. Yksi nuorimmista Kilmainhamin vangeista oli 5-vuotias poika,
joka oli varastanut metallisen renkaan. Vankilassa oli kaksi siipeä: vanhempi
ja uudempi. Vanhat sellit olivat pieniä ja pimeitä, kun taas uusi puoli oli
rakennettu tilavaksi halliksi, jossa seinillä kiersi sellejä kolmessa
kerroksessa. Katossa oli suuri ikkuna, josta auringonvaloa pääsi sisään, sillä
valolla ajateltiin olevan hyvä vaikutus vankeihin. Mielenkiintoinen reissu ja
täältä jäi paljonkin historiaa oikeasti muistiin hyvän oppaan takia.
Tänään opittiin myös koulussa mielenkiintoista historiaa Irlannin viittomakielestä. Alunperin kaksi nunnaa kera kahden tytön lähti Ranskaan opiskelemaan siellä käytettyä tapaa opettaa viittomakieltä, joka oli enemmän viitottua puhetta kuin viittomakieltä. Tämän opin he toivat Irlantiin ja perustivat kuurojen tyttöjen koulun St. Maryn. Noin 10-vuotta myöhemmin perustettiin vastaava koulu pojille, St. Joseph. Koulun opettajat tuumasivat, että pojille pitää saada miehekkäämmät viittomat. Seurauksena oli kaksi erilaista viittomakieltä, jotka eivät kohdanneet sillä tytöt ja pojat eivät saaneet viittoa keskenään. Tänäkin päivänä viittomilla on historiansa ja viittomat mielletään sukupuolijakauman mukaisesti, mutta osa viittomista on yhteisessä käytössä. Mm. viikonpäivät voidaan viittoa joko miesten tai naisten tavalla. Mikäli miehiä sekä naisia on viittomassa samassa porukassa, muuttavat naiset usein viittomiansa miesten suosimiksi viittomiksi. Naisten viittoessa keskenään he jättävät yleensä miesviittomat pois. Mielenkiintoisena yksityiskohtana: kuurot homoseksuaalit ovat omaksuneet naisten viittomatyylin omakseen.
Irlantilaisessa viittomakielessä on paljon viittomia, jotka ovat sormisaakkosalkuisia, koska ajateltiin, että kuulevien on täten helpompi oppia viittomakieltä. Näin sormiaakkosalkuisia viittomia muodostui iso määrä irlantilaiseen viittomakieleen.
Tällä viikolla, tai tarkemmin sanoen viime viikolla, tuli käytyä koulun kirjastossa etsimässä esseetä varten lähdemateriaalia. Tämä kirjaston käyttö oli kohtalaisen sekava kokemus etenkin kun vertaa kokemukseen Kuopion koulun kirjastolla. Kuopiossa kun on helppo kävellä sisään, etsiä kirjoja, pyytää apua henkilökunnalta jne. Täällä puolestaan kirjasto on VALTAVA. Kirjasto on jaettu eri osiin ja kerroksiakin löytyy useampia. Kirjat puolestaan ovat hyllyillä, mutta osa kirjoista on varastossa. Nämä varastokirjat pitää erikseen tilata netin kautta ja niiden saamisessa kestää noin 3-4h. Mikäli tämän tilauksen tekee iltapäivästä, saa kirjansa vasta seuraavana päivänä. Sähköpostiin tulee ilmoitus: kirjasi on haettavissa (paikasta, jonka itse voi tilatessa valita, eli jokin kirjaston palvelutiskeistä) ja mukaan pitää ottaa koodi, jolla kirjan saa. Sitten koodi annetaan työntekijälle, joka hakee kirjan ja sitten ilmoittaa, että voit hakea kirjasi. Tämän jälkeen kirjan käyttö onkin sallittua kirjaston tiloissa, kotiin sitä ei saa ottaa. Onneksi kirjastolla on monia työskentelytiloja ja huoneita, joissa ihmiset työskentelevätkin äänettä keskittyneinä. Kirjan palauttaminen puolestaan tapahtuu johonkin laatikkoon, jota en koskaan löytänyt. Minua neuvottiin pudottamaan kirja laatikkoon, mutta laatikko, jonka löysin, ei ollut palautuslaatikko. Kovin sekavaa touhua siis. Suurin osa materiaalista löytyy internetistä sähköisenä materiaalina.
Trinityn alueella on myös nähtävyydeksi tarkoitettu vanha kirjasto Book of Kells. Kyseinen nähtävyys on ehdottomasti käymisen arvoinen ja lipun hinta on n. 10€. Kyseisessä kirjastossa näkee mm. kuinka vanha kirja Book of Kells on valmistettu. Suosittelen ehdottomasti tarkastamaan ko. kirjaston!
Nyt viikonlopun aikana meille tuli vieraita Suomesta sekä Edinburghista! Onneksi olikin lukuviikko takana, viikonloppu meni nimittäin tosi nopeasti ohi, mukavaa kun oli. Höpöttelyn lisäksi ehdittiin käydä katsastamassa Dublinin vahamuseo, joka piti sisällään mm. erilaisia irlantilaisia ja kansainvälisiä kuuluisuuksia, satuhahmoja sekä Irlannin historiallisia hahmoja. Samalla saatiin siis pikainen katsaus Irlannin historiaan. Book of Kells -kirjaston Antti jo mainitsikin ja sen lisäksi teimme vielä matkan Dalkeyyn. Dalkeyn kukkuloille päädyttiin vasta pimeän aikaan, mutta se ei haitannut ollenkaan, sillä oli vaihteeksi kivaa katsella maisemia ja kaupungin kimmellystä yöllä. Nyt tulevan viikon aikana saadaan vielä olla oppaana toiselle kavereista, joka jää tänne koko viikoksi kylään.
